Ajatuksia mainonnasta ja halvemmasta jauhelihasta
Mainostoimisto Paltemaa Huttunen Santala Oy:n (nyk TBWA\Helsinki) ensimmäinen oma esite noin vuodelta 1991 tuli vastaan, kun pakkasin työhuoneen tavaroita kodin muuton yhteydessä.
Aikana ennen internettiä ja somea markkinoimme tosiaan toimistoa esitteillä, joihin oli painettu työnäytteitä ja niiden rinnalle ajatuksia mainonnan tekemisestä ja alan ilmiöistä.
Esitteitä julkaistiin kaikkiaan kolme ja tekstejä niiihin kirjoittivat toimiston perustajiin kuulunut Kari Huttunen, myöhemmin romaanikirjailijanakin ansioitunut Markku Rönkkö ja minä.
Kirjoituksissa näkyy ajankuva, esim teksteissä vilahtavissa markoissa ja YYA-sopimuksessa, mutta ajatukset ovat relevantteja tänäkin päivänä.
Siitä näkee, että vaikka maailma, mediat ja teknologiat ovat muuttuneet ovat ihmiseen vaikuttamisen lainalaisuudet säilyneet samoina.
Vai mitä sanot? Alla näytteeksi poimintoja esite numero ykkösestä. Jos tykkäyksiä tulee, saatan jakaa seuraavissa postauksissa lisää ajatuksia niistä muista esitteistä.
Nämä ovat nimittäin täysin pätevää somepostaustavaraa, vaikka ne onkin kirjoitettu esihistoriallisella 90-luvulla.
”Kenelläkään ei ole velvollisuutta olla kiinnostunut mainonnasta. Päivän paras mainos on ihmiselle ehkä 230. tärkein asia heti jauhelihan hinnan ja kalsareista löytyneen reiän jälkeen. Tästä seuraa, että toimiakseen mainoksen on itse lunastettava oma yleisönsä, oltava vastaanottajan mielestä niin mielenkiintoinen, että hän haluaa uhrata aikaansa sille. Jos ihmiset eivät koe mainoksia millään tavalla palkitseviksi, eivät he niitä kauaa katsele.”
”Me emme usko, että ihminen liikuttuu, kun hänelle sanotaan: Liikutu.”
”Mainonnan suunnittelussa ja tuotannossa säästetään rahaa usein siksi, että mediatilan ostoon jäisi enemmän varaa. Kuitenkin 20 esitetty huono mainos on 20 kertaa esitetty huono mainos.”
”Jos kohderyhmäsi ovat vasenkätiset paritalossa asuvat suurhelsinkiläiset punatukkaiset yli 271.318 markkaa vuodessa ansaitsevat uppopalloa harrastavat kaupanopiston iltalinjan laskentaluokalta valmistuneet 31–46-vuotiaat kirkosta eronneet pehmeitä elämänarvoja suosivat yo-merkonomit, jotka eivät seuraa mainontaa, mutta käyttävät merkkituotteita, niin ehdotamme, että sijoitat loputkin mainosbudjetistasi tutkimustoimintaan.”
”On varsin yleistä, että huonoja mainoksia yritetään myydä asiakkaille juhlallisilla presentaatioilla ja 180 sivuisilla perusteluilla. Se on vastuutonta, koska mainonnan lopullinen vastaanottaja ei koskaan näe perusteluja. Ainoastaan valmiin mainoksen.”
”Suunnittelijat selittävät epäonnistunutta mainontaa usein vetoamalla asiakkaan pelkotiloihin, kuluttajien tyhmyyteen, kollegoiden kateuteen, talouden lamaan, yleiseen ahdistukseen, väärään briefiin, suomen kielen ominaispiirteisiin, YYA-sopimukseen ja lapsuuden puisiin leikkikaluihin. Harvemmin vikaa löytyy heistä itsestään.”
(1/2026)