”Itse pidän mansikoista, mutta kun menen kalaan, tarjoan niille matoja.”

Välillä markkinoinnin tekijät ihmettelevät kuinka yritysjohto ei ymmärrä markkinoinnin tärkeyttä. Hedelmällisempää on katsoa asiaa päinvastaisesta näkökulmasta. ”Itse pidän kovasti mansikoista, mutta kun menen kalaan, tarjoan niille matoja” kirjoitti Dale Carnegie kirjassa ”Kuinka saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa” 1937.

Vertauksella hän puhui siitä, miten tärkeää on asettua vastaanottajan asemaan, kun haluaa saada huomiota ja ymmärrystä ajatuksilleen.

Jos tuntuu, ettei ylin johto ymmärrä puhetta markkinoinnista, ei ensimmäisenä kannata ajatella, että vika on vastaanottajan päässä. Se sijaan voi miettiä osaako itse esittää asiansa niin, että se kuulostaa heidän näkökulmastaan tärkeältä.

Markkinoinnin ei itsessään välttämättä kuulukaan olla ylimmän johdon prioriteetti, vaan sen mitä liiketoiminnan haasteita markkinointi ratkaisee ja mitä tavoitteita saavutetaan.

Markkinoinnin toimenpide-ehdotukset pitää perustella liiketoiminnan logiikalla, ei esimerkiksi sillä miten hyviä ideat ovat omasta mielestä, mikä trendaa markkinoinnissa, millaisia kampanjoita kilpailijat tekevät tai miten hieno tuotannosta on tulossa.

Eikö markkinoinnin luovalla laadulla ja inspiroivalla toteutuksella sitten ole arvoa? Totta kai niillä on valtavasti arvoa halutun kuluttajareaktion aikaansaamisessa, mutta se on välinearvoa, ei itseisarvoa. Siksi markkinoinnin luovuudestakin pitää puhua liiketoiminnan välineenä, jos haluaa tulla kuulluksi ja ymmärretyksi kulmahuoneessa.

Jotta tämä sujuu, pitää markkinoinnin osaamisen lisäksi olla myös laajaa liiketoiminnan ymmärrystä. Sitä kerryttää pitkä ja monipuolinen kokemus, mutta ei sen kertymistä tarvitse jäädä passiivisesti odottamaan. Jokaisen markkinoinnin tekijän kannattaa sisällyttää omalle webinaari- ja lukulistalleen liiketoiminnan yleissivistystä kasvattavaa sisältöä.

Miten muuten osaat tarjota toimeksiantajille sitä, mistä on heille hyötyä eikä sitä, mistä itse pidät?

(12/2025)