Kunnianhimoiseen yrityskulttuuriin tarvitaan kunnianhimoisia ihmisiä

Mistä kunnianhimo syntyy yritykseen? Koska sitä on tarpeeksi? Entä jos joku pahoittaa mielensä siitä, että kokee sitä olevan liikaa ja kollegoiden odotukset liian vaativiksi?

Paljon on kirjoitettu miten suomalaiset johtajat tyytyvät liian vähään. Sanotaan, että organisaatiot ovat johtajansa näköisiä, mutta kyllä johtajaan vastavuoroisesti vaikuttaa asenne, jolla alaiset tekevät työtään.

Aidosti kunnianhimoinen yritys ei ole oikea työpaikka kaikille. Sellaiseen ei voi mennä kellumaan omalla mukavuusalueellaan ja nauttimaan arvostuksesta ja eduista, joihin on oikeutettu pelkästään sillä perusteella, että työnantajan kuuluu pitää huoli työntekijöiden viihtymisestä.

Kunnianhimoiseen yritykseen mennään haastamaan ja ylittämään itsensä, kirittämään muita, rakentamaan yhteistä ammatti-identiteettiä ja saavuttamaan yhdessä asioita, joihin ei pysty yksinään. Arvostus ja edut tulevat tämän seurauksena, ja ne ovat runsaammat kuin keskinkertaisuuteen tyytyvässä yrityskulttuurissa koskaan.

Kuvan T-paita on esimerkki siitä, miten yhteistä kunnianhimoa tuotiin esiin 90-luvulla mainostoimisto PHS:ssä (nyk TBWA Helsinki). Se oli sekä innostavin että vaativin yrityskulttuuri, jossa olen työskennellyt. ”Profe, mutta rento”, kuten Unto Paltemaa sen määritteli.

Paidan selkään printattu vanharaamatullinen sanamuoto kuudennesta käskystä viittasi termiin, jolla tuolloin kuvattiin sitä, jos mainostoimisto teki asiakkaalle mitäänsanomatonta työtä helpon rahan toivossa. Nykyisin noin provosoivaa kielenkäyttöä kartetaan, mutta edelleen kunnianhimoisuus vaatii puhetta ja toimintaa sen puolesta yrityksen arjessa.

Yrityskulttuuri alkaa ihmisistä. PHS:n tapauksessa perustajat P, H ja S määrittivät sen esimerkillään ja valloittavilla persoonillaan. Vaatimustaso oli selvä kaikille, vaikka sitä ei viestitty otsarypyillä tai intohenkisillä palopuheilla.

Intohimoinen tekemisen meininki näkyi kampanjoissa, joita tuotettiin. Sana levisi, koska taitavat ihmiset haluavat tehdä töitä toisten taitavien ihmisten kanssa. Syntyi itseään vahvistava kilpailuedun kierre rekrymarkkinalla. Lahjakkaita tulijoita oli jonossa kärkkymässä, kun kasvavaan toimistoon tarvittiin lisää tekijöitä.

Vastineeksi tiimiläisiin kohdistetuille odotuksille kunnianhimoa edellytettiin myös asiakkailta. Alkuperäiseen liikeideaan asia oli kirjattu suunnilleen näin: ”PHS on sellaisten markkinoijien kumppani, joille mainonta on tärkeä kilpailukeino.”

Tätä toteutettiin myös käytännössä. Eräs asiakas pyysi kerran kampanjaehdotusta, joka olisi ’ihan tavallinen’, koska tiesi ettei johto halunnut mainontaa, joka herättää huomiota tai keskustelua. Siihenhän saattaisi joutua vastaamaan. Toimiston yhden perustajan vastaus asiakkaan pyyntöön oli lyhyt: ”Kuule, kun me ei oikein osata tehdä sellaista.”

(12/2025)